Yrityksen määritellessä vahvuuksiaan vastaan tulee kysymys: missä ja miksi olemme parempia kuin kilpailijamme? Yritykset pystyvät nimeämään itselleen USP:n (Unique Selling Points), joka on se asia mikä tekee yritystoiminnasta erilaisen verrattuna kaikkiin muihin – se joka saa asiakkaan valitsemaan juuri kyseisen yrityksen muiden vaihtoehtojen sijasta. Vakiintuneella yrityksellä on yleensä tiedossa mikä heistä tekee erityisen. Lisäksi menestyvän yrityksen tahtotila on kehittyä jatkuvasti omalla osaamisalueellaan, koska paikalleen pysähtyminen antaa kilpailijoille mahdollisuuden pyyhältää ohi.
Ihmiset eivät ole yrityksiä, mutta yritystoiminnasta tuttuja käytänteistä olisi mielestäni syytä joskus ammentaa myös yksilöiden elämään. Henkilökohtaiset valmentajat ovat kannustaneet ihmisiä kehittämään itselleen henkilökohtaisen mission.Yrityksessä missio määrittelee sen miksi yritys on olemassa ja mitkä ovat toiminnan ydintehtävät. Henkilökohtaisen mission tavoitteena taas on selkeyttää yksilölle mihin hän haluaa keskittää omat voimavaransa.
Mihin kenenkin sitten kannattaisi keskittää omat voimavaransa?
Potentiaaliin.
Mitä on potentiaali? Onko meissä kaikissa potentiaalia?
Englanninkielinen ilmaus ‘po•ten•tial’ määritellään seuraavasti;
- Having or showing the capacity to become or develop into something in the future.
// Omaa/näyttää kykyä tulla tai kehittyä joksikin tulevaisuudessa.
- Latent qualities or abilities that may be developed and lead to future success or usefulness.
// Piilevät ominaisuudet tai kyvyt, jotka voidaan kehittää tai johtaa tulevaan menestykseen tai hyötyyn.
Itse uskon, että meillä jokaisella on sellaisia taitoja, jotka antavat etumatkaa muihin. Näitä taitoja nimitetään lahjakkuudeksi. (Lahjakkuuden määritelmä: Lahjakkuus on yksilöitä vertaileva käsite: lahjakkuuden lajit ja taidot vaihtelevat eri yksilöillä ja yksilö on lahjakas tai "vähemmän" lahjakas aina suhteessa johonkin oletettuun keskimääräiseen lahjakkuuteen.). Joillakin on synnynnäisesti parempi rytmitaju ja toiset taas ratkovat vaivattomasti matemaattisia pulmia.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei harjoittelulla ja ympäristöllä olisi merkitystä taitojen kehittymiseen. Päämäärätietoisella harjoittelulla voi edetä huipuille lahjakkaiden henkilöiden "ohi". Samantasoiseen suoritukseen eri ihmiset tarvitsevat eri määrän harjoitusta, mutta lopulta harjoittelun taso ja määrä ratkaisevat suoritusvarmuuden ja paremmuuden.
Onko potentiaalilla mitään väliä, jos sitä ei osaa hyödyntää?
“If a man has a talent and cannot use it, he has failed, If he has a talent and uses only half of it he has partly failed. If he has a talent and learns somehow to use the whole of it, he has gloriously succeeded and won a satisfaction and triumph few men ever know.”
–Thomas Wolfe
Thomas Wolfen mietelauseen mukaan henkilö on epäonnistunut mikäli ei osaa hyödyntää omaa lahjakkuuttaan, mutta näkisin saman vertauksen sopivan hyvin myös potentiaaliin. Se, onko potentiaali testeissä mitattavaa kykyä tai jotain mitä voi määritellä erinäisillä tunnuspiirteillä, ei ole mielestäni täysin selvää. Miksipä potentiaali ei voisi piillä rajattomassa mielenkiinnossa jotain asiaa kohtaan? Loppumaton jano oppia jostain asiasta niin paljon kuin suinkin mahdollista ja hallita kyseinen taito tai tieto erinomaisesti on mielestäni potentiaalia parhaimmillaan. Yksilön tehdessä valinnan tavoitella kehittymistä sitä todennäköisesti myös tapahtuu.
Mikäli henkilö havaitsee itsessään potentiaalia eikä halua työskennellä kehittyäkseen on potentiaalin olemassaolo mielestäni aika merkityksetöntä. Jos henkilöllä on potentiaalia pärjätä jossain urheilulajissa ja hän päättää olla haluamatta kehittyä lajissa hän tulee aina olemaan keskiverto tai vain hieman keskivertoa parempi.
Kuinka oman potentiaalinsa voi tunnistaa
ja mitä potentiaalinsa valjastamiseksi voisi tehdä?
Potentiaalin tunnistaminen itsessä on toisille haasteellista, toisille helpompaa. Mikäli potentiaali mielletään kyvyksi voida kehittyä jossain tietyssä asiassa, tarvitaan halu kehittyä ja motivaatiota jatkaa työtä. Tällöin sen voi karkeasti sanoa olevan jotain mikä sopii yhteen mielenkiinnon kohteiden kanssa. Läheiset ihmiset osaavat usein antaa suuntaa siitä, missä he kokevat yksilöllä olevan potentiaalia. Ajantajun katoaminen tiettyjen askareiden parissa voi osoittaa että motivaatiota riittäisi myös niissä kehittymiseen.
Vastikään törmäsin ajatukseen, joka sai minut pohtimaan omaa ajankäyttöäni. Ajatus kiteytyi jotakuinkin näin: Ihmiset käyttävät liikaa aikaansa kompensoidakseen heikkouksiaan, vaikka huipulle pääsemiseen heidän täytyisi keskittää energiansa kehittämään vahvuuksiaan. Olemalla kaikessa keskiverto ei tee sinusta menestyjää sen sijaan huippukyvyillä voit menestyä.
Tämän ajatuksen kertoja sanoi, että kannattaa käyttää valtaosa ajasta kehittyäkseen siinä missä on hyvä loput kehittääkseen omia heikkoja alueitaan (noin suhteessa 70/30).
Yrityksistä puhuttaessa on helppo löytää niiden menstystekijät, sillä ne on usein tarkasti dokumentointi. On erilaisia toimintasuunnitelmia, on missio ja visio. Taustalla on kyse tahtotilasta joka on edellytys kehitykselle.
Sama pätee mielestäni oivallisesti myös yksilöihin. Sillä mihin ikinä tähtäätkään tai millainen tavoitteesi on, sinun on ensin tiedettävä minne haluat tai missä haluat pysyä jotta tulos voisi olla haluamasi. Sen jälkeen se matkan taittaminen todella alkaa. Ehkä tässä erään artikkelin otsikoinnissa piilee menestymisen salaisuus:
”Talent Will Get You Noticed – Persistence Will Make You Famous”
//Jonna Jakkila, Unelmatehtaan projektiharjoittelija
